Jee! Sain jotain tehtyä...

Eli siis uusin hahmo, jota oon päättänyt cossata on Merida, niinkuin jo viime postauksessa mainitsin.

Tuon näköinen.

Päätin sittenkin tehdä Meridan jo Desuun, kun nyt vielä kerkiää muuttamaan suunnitelmiaan. Tämä siis tarkoittaa sitä. että Kururu Air Gearista jää myöhemmäksi.. Mutta tämänkään kanssa en välttynyt ongelmilta: 1. En meinannut ensin löytää sopivaa kangasta. Tampereella olisi ollut todella täydellisen sävyistä, mutta se oli samettia, ja en halua samettista kokopitkää mekkoa kesäksi, joten en sitten ostanut sitä.. mutta onneksi löysin pienemmästä kangaskaupasta sopivan väristä kangasta ja sain sen vielä 10% alennuksella , koska ostin kangaspakan loppuun...
Ongelma 2: En tiedä vieläkään mistä löytäisin tekonahkaa nuoliviiniin ja vyöhön.. Aisun kanssa kysyttiin Treeltä pari viikkoo sitten tekonhaka valikoimista, ja ne olivat lievästi sanottuna surkeat...
3: En todellakaan tiedä mitkä kengät laitan asun kanssa. Itselläni ei oikein ole tuollaisia ruskeita nahkakenkiä, ja tennarit ovat hiukan liian nykyaikaisia.. Vaikka uskoisin, että Merida käyttäisi tennareita, jos eläisi nykyajassa.... Mutta tarvii alkaa kiertelemään kirppareita, jos niistä löytyisi sopivia kenkiä..

Jotain olen kuitenkin saanut tehtyä: Nimittäin jousen rungon. Helpon ohjeen siitä miten se tehdään löysin tuolta , ja soveltaen sitä vähän pääsin ihan hyvään lopputulokseen. Ja tää jousihan on mun ensimmäinen proppi, mitä teen sitten Hinamorin miekan.. Ja ensimmäinen jonka teen ite, eikä Aisu tai Aisun isä ja pikkuveli tee siitä puoliks..

Eli ensin hahmottelin sen jousen muodon kahteen paksuun (tai no paksuun ja paksuun 1,6 millistä se oli...)  rautalangan pätkään, vaikein osio koko hommasta, koska en meinannut saada niistä millään oikeen näkösiä, kunnes äiti sitten autto vähän..

Sitten muodostin niistä kahdesta kolmiulotteisen muodon lisäämällä sinne väliin rautalangasta tehtyjä spiraalijuttuja. Tämän jälkeen muotolin kaksi jousenmuotoista pätkää lisää, että saisin spiraalien ympärille jonkinlaisen kehikon.

 Sama vaihe, mutta edistyneenpänä

 Lopula jesaroin jousen kokonaan. Siitä tuli 90 senttiä pitkä, joten ihan sopiva..

Loppuillan vietin liisteröidessä sanomalehtiä härpäkkeen ympärille, katsoen samalla euroviisujen esikatseluja.. Oli kyllä aika tylsiä esityksiä... Mutta onneksi äiti ei ollut sisällä silloin, kun liisteröin, koska istuin olohuoneemme parkettilattialla tekemässä sitä, ja äiti on kauheen suojelevainen sitä lattiaa kohtaan.. Mutta oli mulla sentäs paljon sanomalehtiä suojana, joten en liisteröinyt lattiaa samalla.. Ja ihme kyllä liisterikin onnistui ihan hyvin, kun ostin sellaisen jauhepakkauksen ja heitin jonkun arvion siitä paljonko sitä menee litraan vettä. (En siis ole koskaan tehnyt liisteriä ite , saati sitten käyttäny sitä seiskaluokan kuviksen jälkeen..) Mutta lopputulos on tässä:

Eli jousi on oikestaan valmis, vähän kiero ja oikea muoto ei ihan pysynyt, mutta tyytyväinen olen silti,  mutta maali ja ne yksityiskohdat siitä vielä puuttuu, mutta etsiskelen niitä Tampereelta ensi viikolla.
Nyt on vain nuoli-ongelma: En tiiä teenkö ne jostain paperista, vai etsinkö sopivia oksia ja kuorin ne. Paperisiin olis varmana helpompi saada sulat päähän..

Ja jeejeee! Saan myös sen oikean jousen, mutta siihen menee aika kauan aikaa vielä..

Nyt joku oikeesti kieltää multa Vocaloid-videoitten kattomisen...

..koska läysin TAAS uuden kivan Vocaloid-cossin.... Eli siis Miku World is mine-kappaleesta.
Ja koska en löytäny googlesta mitään hyvää kuvaa, nii kattokaa video, jos haluatte tietää minkälainen vaatetus sillä on päällä.
Nyt siis kerrankin jotain cossiaiheista, ja suhteellisen järkevääkin..

Kaunis huutamisstillkuva tuli tähänkin...

Oikestaan on aika nostalgista, että cossaan juuri tästä kappaleesta, sillä juuri tämä kappale oli mun eka vocaloidkokemus sillon joskus kun kaveri (jos stalkit tätä blogia tunnistat kyllä ittes..) seiskaluokalla kuuntelutti ja selitti mulle vocaloideista..Totta puhuen Kaiton version samasta laulusta kuultuani repesin aika pahasti, koska se ääni oli vaan niin outo, mutta on siihen tottunu 4 vuoden aikana..
Tähän Mikuun pystyn myös samaistuun jonkin verran, sillä välillä oon aika itsekäs ja huomionhaluinen, myös silloin kun joku asia jota haluan tosi paljon ei toteudu, niin alan mököttään, ja suunnitteleen aika draamaattisiakin toimintatapoja, joten luonnepuolikin hoituu.

 Mutta siis ajattelin tehdä ton valkosen hellemekon, ja noi keltaset rusetit, sillä en kruunua jaksa alkaan askartelemaan.. Ja Anttilasta olisi löytynyt täydellinen kruunu-kaulakoru köhpikkutyttöjenkoruosastoköh, ainut ongelma on vain että siinä kruunu olisin hopeanvärinen eikä kultainen.. Ostin sen kuitenkin, mutta olen vielä kahden vaihellla, että hommaanko maalia, jolla maalaan sen kultaiseksi, vai jätänkö sen hopeaiseksi.


 Kankaat oon jo ostanut ja mekon kaavoittamisesta tuli varsin mielenkiintoista, kun peruskaavan otin samantyylisestä hellemekosta, joka mulla on, mutta kyseisessä mekossa on naruolkaimet, joten hihojen kohtiin jouduin katson mallia toisesta paidasta, mutta ilmeisesti onnistuin tekene ne kaavat ihan hyvin.. eli siis tarkotus olis cossata tätä kesällä Desussa, jos on lämmintä. Sellanen kiva sateeton keli ja lämpötila yli +15 astetta olis ihan kiva, mutta Suomen säästähän ei koskaaan tiiä yhtään..

Kaavoitusta...

Mekko on hieman edennyt sitten yllä olevan kuvan, mutta en ole jaksanut ottaa siitä kuvia.. Siitä kuitenkin puuttuu vielä hihat ja yksityiskohdat.. Mietin alkuun että teen vuorinkankaasta alushameen, tai oikestaan alusmekon, koska kokemukseni valkoisista vaatteista on se, että niistä näkyy läpi, mutta onnistuin feilaamaan sen kaavotuksen niin, että alusmekosta tuli liian pieni.. Älkää kysykö, oon taitava....  Nyt tarvii vain toivoa, kankaasta ei näy läpi, tai sitten laittaa toppi sinne alle..

Frostissa huomasin että Mikun peruukkia voisi lyhentää jonkin verran, niin ehkä se ei sitten olis niin raivostuttava, ja tähän versioon mikustakyllä sopii lyhyemmät hiukset.. Kunhan sen saisi ensin selvitettyä, kun en ole koskenutkaan siihen helmikuun jälkeen

Muita Desuun tulevia cosseja: Kururu, , Meridaakin, siitä Disneyn Urhea-elokuvatsa ajattelin, mutta en kerkiätekemään sitä tässä aikaa, joten se siirtyy myöhemmäksi.. Merida on muuten ihana hahmo, sekin aika lailla saman luonteinen kuin minä.. Mutta Kururun luulisin saavani valmiiksi, tosin en niistä kaikista pikkusista nahkavyölaukuista sitten tiedä, että teenkö niitä siihen.. Mutta isoon jakoavaimeen olen jo löytänyt meiltä vanhan vaahtomuovipatjan. Myös Vanellope saattaa tulla Desuun mukaan, en siitä ole vielä ihan varma..

Ja ihan pakko mainita: Abihupparini tuli ja se on ihana!!!

Takana on tollanen FBI-tyylinen kuva. Keksellä siinä lukee authority brutality immaturity. Ja sen takia teatterinaamio, koska ilmaisutaidon lukio.   Ja sitten edessä on oikea anatominen sydämmen kuva, ja tyk tyk tyk... Tätä ei tajua ellei tiedä että kouluni lyhenne on TYK... Joka tulee yllättävästi Tampereen yhteiskoulun lukiosta.  Vähän järkytti, kun kuulin että eteen tulee anatominen sydän, kun luulin alkuun, että se on sellainen söpö sydän, mikä yleensä aina piirretään... Mutta harmi, kun en oo vielä virallisesti abi, niin en oikein voi käyttää hupparia kun vasta syksyllä... Mut olis se kyllä vähän turhan lämpönen nyt käytettäväks..
Ja missä vaiheessa tästäkin blogista tuli vaateblogi....Mutta yli puolet sentäs oli cossiasiaa..

It's a thing called life

Tulee vähän angsti-sävytteisempi teksti tällä kertaa, mutta väleihin koitin etsiä kivoja kesäisiä kuvia koneen kansioistani xD Eli siis tämä ei mitenkää liity cossaukseen, vaan on lähinnä terapiakeino, selventää mieltäni painavia asioita.

Asia 1: Huomasin juuri, että pieni, tuttu ja turvallinen kotikyläni, jossa asun ei olekaan niin turvallinen paikka kun luulin. Tai onhan se turvallinen, mutta sielläkin voi tapahtua ihmishengen vievä onnettomuus. Pahemmaksi asian tekee vielä se, että tunsin tämän ihmisen, en kovin hyvin, mutta sillä tavalla kuin kaikki tietävät pikkukylällä toisensa. Sekin että mukana oli traktori ja jotenkin en ole huomionut muita traktorien mukana kuolleita ihmisiä, mutta nyt tuli tajuaminen, että niin, kyllä nekin ovat yhtä lailla vaarallisia kuin autotkin..

Asia 2: Koulu. Onnistuin valitsemaan vuoden raskaimman jakson juuri ennen kesälomaa. Enkusta ja ruotsista tulee molemmista vanhoja YO-vihkoja tehtäväksi ja paljon läksyjä, sekä sanojen lukemista. Sekä ruotsista tarvisi lukea ohut kirja.. Nämä vielä menisivät, mutta samaan aikana mulla on äikänkurssi, josta pitäisi lukea klasikkokirja, ja siitä kirjallisuusessee. Ja näiden kaikkien deadline on puolentoista viikon sisällä.. Sen lisäksi yritän pysyä kärryillä fysiikasta, joka on muutenkin tosi vaikea aine mulle, ja matikankertauskurssillekin koitan panostaa edes jotenkin... Ja näiden viiden aineen lisäksi mulla on vielä uskonnonkurssi, mutta se on priorisointilistassani viimeisenä. Tiedän normaalisti 6 ainetta samassa jaksossa ei välttämättä ole paljoa, mutta käyn lukiota, jossa on 6 jaksoa, normaalin 5 sijasta, joten käymme asiat tiheämmässä tahdissa läpi. Joten koulu hieman stressaa, ja varsinkin kun alan vähitellen hermoilemaan myös syksyn YO-kirjoituksia..

Kirjoituksista puheen ollen, huomasin, että heti Traconin jälkeisenä maanantaina oon kirjottamassa biologiaa.. Mitenköhän saan itteni pysyyn hereillä ja muistamaan tärkeitä asioita, koska Traconiahan en väliin jätä, kun kerran asun Tampereella..

Mutta iloisiakin ja stressaamattomiakin asioita tapahtuu: Meille tulee koiranpentu! Sellanen oikeen söpö suomenpystykorva, ja 1/4 karjalankarhukoiraa.. Haetaan se muutaman viikon päästä..
Sekä myös se, että isäni miettii sitä, jos meille hankittaisiin jousipyssy, oikein kunnollinen sellainen.. Se voisi myöskin käydä shoottiproppina cossiin, jonka olen ajatellut tehä...

AI NIIIN! Sain myös Paypal-tilini toimimaan vaikka en olekaan 18-vuotias.. Nyt vasta tajusin, että sinnehän saa rahaa myös verkkopankista, ja verkkopankitunnnukset, mulla on ollu jo kohta kaks vuotta.. BILEET!!!

Luovuus kukkii kun on tylsää....

 Koska on tylsää (lue: koeviikko alkoi pari päivää sitten enkä jaksa lukea)  niin julkaisen aika turhan tekstin, jossa ei ole mitään järkeä...

Muutama päivä sitten etsin jotain - en ees muista mitä se oli- laatikoistani, mutta en sitten löytänytkään sitä mitä piti löytää. Sen sijaan löysin paperinpalasen, jolle minä ja Aisu olemme joskus monta vuotta sitten miettineet eri anime/manga/leffahahmojen perhe/suhdekuvauksia... Hahmojen lähteenä toimi huoneeni seinällä olleet julisteet ja muut pikkukuvat... Ja mun huone oli jo silloin aika tapetoitu julisteilla ja kuvilla, ja nyt kpop-innostuksen myötä kuvat ovat vielä lisääntyneet...

 Mutta siis meillä kahdella oli todella tylsää, ja aloin katselemaan seinällä olevaa Fruits Basket-julistetta ja siinä olevaa Yukia, jonka katse oli suunnattu ovessa olevaan Ichigo-julisteeseen. Tästä aivoni kehittivät että Yukilla ja Ichigolla täytyy siis olla salasuhde... Ja tästä aloimme kehittelemään alla olevaa kaaviota...

Ja tässä vaiheessa on anteeksipyynnön paikka Aisua kohtaan, sillä muistaaksen mun piti hävittää tää paperi heti tai ainakin pitää se piilossa, joten anteeksi, kun julkaisen se, mutta en kyllä oikeesti oo kovinkaan pahoillani XD

Koittakaa saada selvää kaaviosta, taidettiin ehkä vähän olla yliväsyneitä ja sokerihumalassa tuolloin kauan aikaa sitten... Koska huomasin tänään että meidän suloinen Tohru-Momiji-parimme on sukua keskenään... Tosin eihän ne sitä tiedä, koska Yuki ei ole kertonut että hänellä on /oli salasuhde Ichigoon, vaan Hatori kuvittelee edelleen olevansa kahden lapsen isä XD Ja juuri sen takia Hatori on kunnon mies, koska hänellä ei oo mitään ylimääräistä vehkeilyä kenenkään kanssa..

Aika pientä tekstiä siinä on mutta kai siitä saa selvää, jos haluaa välttämättä tietää...

Lyijärillä lisätyt kirjoitukset ovat selvennyksenä. että mistä sarjasta mikäkin on.

FB on lyhennelmä Fruits Basketista ja B Bleachista (mulla tais olla sillon lukkari johon olin liimannu Bleach-hamoja, joten sen takia niitäkin on aika paljon..) Muut merkinnät taitavat olla sen verran yleisiä lyhennyksiä, että kaikki ymmärtävät mistä on kyse

ja TOI tuolla keskellä tarkoittaa sitä Hollow Fieldsin päähenkilöä. niikuin kirjotin jo paperiin, kumpikaan ei tiennyt sen nimeä, joten se on pelkkä toi...

Mononoke on Prinsessa Mononoke siitä Ghiblin leffasta ja Nausicaä on Tuulen laakson Nausicaästa

Ja kyllä suuri paljastus: Oon fanittanu Twilightia joskus niinkin paljon koska Jacob.., että mulla oli New Moonin juliste seinällä.. Tosin nyt sen paikan on vienyt Ciel ja Sebastian Kuroshitsujista..

Ai niin. Älkää kysykö mitään Byakkun on miehinen mies-kommentista, se tarkoittaa Byakuyaa Bleachista, mutta en muista miten päädyimme siihen että se on miehinen mies...

Unelmacossi nro 7536234256

Eli siis normaali tarina: Oli tylsää eräänä iltana, selasin Devin sivuja katsellen kuvia läpi, löysin kivan fanart-piirustuksen, luin siitä esittelyn läpi, ja klikkasin esittelyssä olevaa youtube-linkkiä. Mitä löysinkään. Todella mielenkiintoisen trailerin tulevasta animaatio-sarjasta. 3 minuutin ajan, jonka video kesti, päällimäisenä ajatuksena oli, että haluun cossata tota!!! Seuraava mielleyhtymä oli, että enhän mä tiedä mitään kyseessä olevasta henkilöstä tai sarjasta.. Joten googlailemaan. Sen sain selville, että kyseessä on joku RWBY-niminen sarja, amerikkalaisilta ei kovin tunneituilta tekijöiltä, ja ensimmäinen osa julkaistaan heinäkuussa. Hieman alkoi epäilyttää, että minkälainen sarja tuo tulekaan olemaan, mutta aioin silti cossata Whitea, vaikka en muuten pitäisikään ideasta/juonesta, koska MIEKKA ja muutenkin badass-tyttö...

IT'S JUST SO EPIC

Eli siis toi valkotukkanen tyyppi on White, eli hienommalta nimeltään Weiss  Schnee, ja  ne jotka osaavat saksaa, huomaa, että nimi on White Snow enkuks. 

Cossin hyviä puolia:  1.MIEKKA, kuten jo mainitsinkin, saisin tehdä kunnon propin ja poseeminen kuvissakin helpottuisi, kun olisi käsissä jotain. Ainut vaan, että en tiedä kuinka hyvin osaan tuon mallista härpäkettä tehdä..

2. Ihanat vaatteet, ne kiinnitti huomioni ensiksi, ja väritkin on ihania ja boleron selkämyksessä oleva painatus on kaunis.

3. Saisin hyvä tekosyyn ostaa värilliset piilarit, kun omat silmät ovat selkeästi vihreät, ja Whitella siniset.

Ja huonoihin puoliin, joita keksin jonkin verran myöskin: 1. Miekka kuuluu myöskin tähän osastoon, sen tekeminen, materiaalien suunnittelu jne...

2. Kiilakorkokengät ja päkiöiden kuolema, varsinkin jos olen jossain conissa koko päivän tämä päällä + en osaa vieläkään kävellä korkokengillä kovin hyvin.

3. Suhteellisen pitkät hiukset, jotka takkuuntuvat ja niihin menee hermot.. 

Ja jos koittaisin saada Whiten tehtyä vielä tämän vuoden aikana, niin olisin hyvin onnellinen, mutta tuntien itseni, en välttämättä ehdi tai jaksa paneutua kaikkiin yksityiskohtiin.. Mutta iloinen asia on se, että pystyn hankkimaan Paypalin toukokuun lopuusa, joten saan itse ostettua peruukkeja ja piilareita netistä, eikä tarvitse äidin luottokortilla niitä hommata. So goodbye my precious money~~

Desucon ja matkalaukkujen kirous

Varautukaa piiiiitkäään tekstimuuriin. Ja selvennökseksi olin Bad end night-Miku lauantaina ja Vanellope sunnuntaina. Varautukaa myös kirjoitusvirheisiin, koska niitä saatta olla..

Ihan pakko laittaa tää tähän,  kuvitelkaa, että se littyy vähillä vaatteilla olemiseen talvella..

Frosti siis oli ja meni todella nopeasti, ja nyt on hieman outo olo, kun ei ole kiire tehdä mitään valmiiksi tai huolehtia matkajärjestelyistä..En myöskään ole Frostin takia osannut odottaa hiihtolomaa ja Lapin reissua, joka on ens viikolla, joten nyt tulee ongelmaksi löytää itelleni laskettelutakki muutamassa päivässä, tai toinen vaihtoehto on käyttää äidin aivan hirvittävää pinkkiä takkisá suoraan 90-luvulta..

Mutta siis asiaan: Ehdin sittenkin nähdä Räyhä-Ralf-leffan, siis se leffa mistä Vanellope on, ennen Frostia. Kivasti sain perjantain vapaaksi, kun en tanssinut vanhoja, joten Aisukin tuli sitten Tampereelle jo perjantaiksi ja menimme elokuviin silloin.
Vane osottautukin sen tyyliseksi hahmoksi, mitä olinkin osannut odottaa, joten sen osalta mitään yllätyksiä ei tullut. Räyhä-Ralf on hyvä leffa, kannattaa katsoa, jos saa mahdollisuuden, hieman kyllä ärsytti, kun sitä ei näytetä kuin suomidupeilla tai sitten enkuks, mutta ilman tekstityksiä. Kävimme sitten katsomassa sen suomeksi ja onnekseni Vanellopen suomenkielistä nimeä eli Nelli Karamelliä ei toisettu ihan hirvittän usein..

Perjantai-iltana minä ja Aisu sitten keksimme alkaa väsämään Miku-cossiini proppia, eli vanhahtavan näköistä kirjettä. Tai oikeastaan Aisu sen tekin, kun olin lakannut kynteni ja en pystyny tekeen oikein mitään.. Mutta siis värjättiin valkoista paperia teeastiassa, ja ihan kivan sävyinen siitä tuli. Ja sitten lauantai-aamuna Aisu kirjoitti siihen sen tekstin mikä siinä nyt lukekaan eli Dear Ms Miku. Tekosyy sille miksen itse kirjottanut sitä oli tällä kertaa se, ettei mulla oo niin hyvä käsiala ku Aisulla..

värjäystä...

ja tässä kirje valmiina ja myös Aisun proppi eli tarjotin ja lasit.

Lauantai-aamulla sitten lähdimme kohti lahtea bussilla ja olimmekin perillä parin tunnin kuluttua Sibeliustalolla. Ja siitä alkoi tapahtumaketju, jonka pohjalta blogiteksti sai otsikkonsa: eli matkalaukkuongelma. Tässä kohtaa aikahyppään muutamaksi lauseeksi viime kesän Desuconiin. Silloinkin mulla oli matkalaukun kanssa ongelmia, nimittäin silloisesta matkalaukusta lähti pyörä irti jo Tampereella, eikä sitä ollut kovin mukava raahata kolmipyöräisenä.. Jesari auttoi vähän, mutta oli sitä silti tuskallista vetää soratiellä majoituksen ja sibeliustalon lähellä. Ja nyt taas viime viikonloppuun: Pukuhuoneessa huomasin, että uuden laukkuni lukko ei auennut vaikka kuinka koitin. Ja siellä oli tietysti puolet Miku-cossista, joten se tarvitsi saada auki.. Soitin äidille, ja sen jälkeen isälle ja kotipuhelimmeemikn kun äiti ei vastannut heti, että oliko laukun salasanaa vaihdettu. Äiti soitti takaisin aika pian ja ilmoittikin, että ei, salasanan pitäisi olla sama kuin ennenkin, mu tta laukku ei silti auennut, no sain sitten luvan hajoittaa sen, kun oli pakko. Kiitos Desun pukkareille siitä, että sieltä löytyi metallin käsittelyyn sopivat pihdit joilla pystyi hajottaan vetoketjun pään sen ohuimmasta kohtaa ja sain Miku-cossin kunnolla päälle..

Ensimmäinen reaktio lauantaista oli KYLMÄ, en enää koskaan ikinä laita mitään cossia, jossa ei ole kunnon hihoja ja lahkeita päälle talviconiin. Mut saa sitoo lähimpään puuhun, jos alan pohtiin sitä.. Onneksi oli kuitenkin lämmin viltti mukana, niin sen sai heitettyä päälle, kun kävi ulkona..  Lauantaina käytiin sitten katsomassa ainoat ohjelmat koko conissa eli AMV-kisa, kun odoteltiin Aisun kanssa että Seventankin ehtisi Lahteen, ja myöhemmin cossikisa. Kerittiin myöskin ottamaan kuvia cosseistamme, ja ihme kyllä en ihan täysin jäätynyt ulkona.

Ja ainiin: Aikasemmin hehkuttamani Miku-peruukki ei olekkaan enää ihana, vaan tosi raivostuttava, ja takkunen ja sähkönen.. aaarrrrgg inhoon pitkiä hiuksia, sekä omia että peruukkeja siis omassa päässäni..

piilossa kirjeen takana....

Ja Aisu ja minä...

Suurin osa lauantai-illasta cossikisan katselun ja pitsojen syönnin jälkeen taisi mennä animekaraoken luona, kun Seventan ja Aisu jonottivat sinne. Itse istuin ja luin Tuntematonta Sotilasta, koska koulu ja sen piti olla luettuna täksi päiväksi..
Joka tapauksessa sen jälkeen lähdimme käppäilemään majoitukselle päin ja näimme taas hieman enemmän Lahtea.

Sunnuntai: (kyllä pakko tunkea se samaan tekstiin): Lattiamajotuksen järjestäneet tyypit olivat superihania!! Siellä sai aamupalaa!! Okei, ei se ilmasta ollu, mutta euro kunnon sämpylästä ei oo hirvee hinta verrattuna kaupan hintoihin. Mutta siis aamuni oli pelastettu, koska nälkäsenä musta tulee tosi ärtynyt ja sit vaan tiuskin kaikille ja se ei oo kivaa.. Muutenkin sunnutain vaatetus oli mukavampi kuin lauantain, koska huppari, ja kunnon sukkikset ja PAALJOON Lyhyemmät hiukset. Vanen tukka on kiva ja varsinkin kun siinä on niitä karkkeja, joista suurin osa säilyi ehjänä koko päivän ajan... Mutta siis sunnuntai oli lähinnä hengaus-ja lagauspäivä. Kuvia otettiin enemmän, koska kamera oli enemmän esillä.. Ja ainiin tietenkin myyntipöytäsali tuli kierrettyä läpi.. Ja lompakko ja tili tykkää, ja äiti sen jälkeen kun näkee mun tiliotteen...

Muutama kuva Vanesta:

MUN IHANA ISO CHUPA CHUPS TIKKARI MÄSÄNÄ LATTIALLA.... enkä kerinny syömään sitä ollenkaan... nyyh...

 Vähän ennen päättäjäisiä käytiin haleen tavarat narikasta, jottei jouduttaisi ruuhkaan, mutta jouduttiin kuitenkin, kun odoteltiin sisällä. Silloin tosin lauantaina Vanellopea cossanut tyyppi tuli halaan mua, okei se oli kyllä huomannut mut jo aamullaki majotuksessa, mutta en jaksanut mainita siitä aikasemmin. Pohdittiin siinä että me taidettiin olla ensimmäisi Vane-cossaajia Suomessa.

Bussimatkalla kotiin päin vältin nukkumista ja luin Tuntemattoman Sotilaan loppun ja anteeksi nyt tulee spoilaus: NE TAPPO HIETASEN JA KOSKELAN MIIIIKKSSSIIII?????!!! Noi oli just parhaat tyypit Rokan lisäksi, ja sitten ne meni ja kuoli, ja Hietanen olis voinu slevitä viä hengissä, mut sitten venäläiset ampu Punasen Ristin autoo ja Hietanen kuoli sit siinä...

Kaiken kaikkiaan siis viikonloppu ja Frosti oli onnistunut. Väsyttää vaan vieläkin, ja olenkin nukkunut pari päivää koulussa...

Peruukkeja, maalia, karkkeja ja pikaliimaa joka paikassa

Edistystä taas. Tällä kertaa lähinnä yksityiskohtien suhteen, kuten Vanen sukkien ja karkkipinnien suhteen, mutta myöskin se, että Mikun peruukki tuli postissa, ja minä ilkeänä tyttärenä pakotin äidin ajaan autolla yhtenä perjantaina 20 kilsaa ylimäärästä, kun se haki sen postista. ja sitten Mikun essun valmistuminen kotiäiteillessä, mutta Aisun blogissa siitä enemmän..

Aloitan Vanesta ja karkkipinneistä. Sillähän on siis hiuksissaan karkkien näköisiä juttuja aika paljon, ja koska olen laiska ajattelin, että tekisin helpoiten ne oikeista karkeista. Ja koska karkit ovat yleensä sokerisia, ja sokeri sulaa ja mähmääntyy kostealla säällä, niin päällystin karkit askartelulakalla.. Olin kyllä hieman epäileväinen onnistuuko lakkapinta estämään karkkien ja peruukin tahmautumisen, mutta kun tein kokeita karkeilla niin se toimi ihan hyvin. Ja isäni katsoi vähän pitkään, että mitä ihemttä teen kun kastelin karkkeja.

Lakan kuivumisen jälkeen pääsin liimailemaan niitä pinneihin, ja huomasin että en osaa vieläkään liimata pikaliimalla liimamatta omia sormia yhteen.. Muut karkit olivat varsin yhteistyökykyisiä ja pysyivät hyvin kiiinni, mutta ongelman muodostivat ranskanpastillit, niissä kun on se kova kuori , joka ei liimannu kiinni. Mutta ranskanpastillin muoto on niin yksinkertainen että teen ne karkit cernit-massasta ja toivon että ne liimantuu pinneihin. 

Pinnit valmiina

peruukki näyttää tolta, ja tottakai siihen tulee vielä lisää pinnejä, mutta kuvan otto hetkellä vaan noi kaks oli valmiina.

Sitten sukkien/sukkisten maalaukseen: Ajattelin viime syksynä, etten enää koskaan maalaa sukkiin raitoja, koska niiden jalkaanlaitto on hankalaa maalauksen jälkeen, mutta mistäköhän löysin itseni viime viikonloppuna. Yllätys yllätys maalaamasta sukkia... Tosin nyt jalkaanlaitto onnistuu hyvin, kun laiton sukkisten sisälle jalkani paksuisen sanomalehtirullan, että sukkikset jäisi venyneeseen muotoon. Ihan hyvin toimi. Paitsi sitten on se, että mulla on varmaan jonkinlainen hahmotusongelma, kun jos näen peilikuvan jouduin kauheesti miettiin kumpi puoli on vasen ja kumpi oikea ja enköhän sitten maalannut raidat PEILIKUVAN mukaisesti eli se minkä piti olla vasen puoli on nyt oikea ja toisin päin.. Tuli kyllä harvinaisen viisas olo, mutta asialle ei voi enää mitään..

Se ei ole turkoosi makkara vaan sukkahousut...

Ja sitten Miku-peruukki: Se on ihana... Pitkä, sähkönen ja tosi helposti takkuun menevä, mutta ihana. Ja ei paina päässä niin paljon kun luulin, tosin sen jälkeen kun sen ottaa pois päästä, tulee vähän epätodellinen olo, kun pää tuntuu niin kevyeltä...

Kuvassa ei näy, muuta saparot siis yltää polviin asti..

Ja koska kuviahan blogipostauksessa ei ikinä voi olla liikaa niin loppuun vielä todiste, että oon oikeesti oppinut joltain fysiikantunneilta jotain enkä vain istunut kursseilla turhaan. Eiku magneettikentät oliki jo yläasteella, ehkä sittenkin oon turhaan lukion kursseilla,  terveisin minä joka pääsen just ja just 5-kurssista läpi ja sekin säälipisteillä... Kännykän magneettikenttä ja nuppineulat: