torstai 4. heinäkuuta 2013

Vähemmän cossiasiaa, enemmän pohdiskelua


Viikon ja yhden päivän päästä tähän aikaan pitäisi olla jo Kuopiossa, ja kaikki tavarat mukana Animeconia varten... Saattaa olla, että en sitten cossakaan Lily Baskervilleä, siellä jollei peruuki ehdi tulemaan postissa viikon sisällä, tai jollen sitten jaksakaan ommella.. Kankaat on kyllä jo hommattu, mutta aika on taas kulunut ihan huomaamatta leireillä ja muualla, joten ompelemiseen tarvittavaa innostusta ei ole tullut..






Mutta onneksi on aina Plan B eli jollei Lily valmistu, niin Kuopioon lähtee mukaan World is mine-Miku tai Vanellope tai Merida.. Mahdollisesti jopa kaksi näistä.. Merida olis kiva, mutta en jaksaisi alkaa kuskaamaan jousta Kuopioon asti.





Tosin huomenna lähden ostelemaan lisää tavaroita cosseihin, joten eiköhän se innostus sitten taas jostain löydy.. Ja kun mun ei tarvi mennä lastenleirelle isoseksi kuin vasta kahden viikon päästä, niin ens viikko on vielä hyvää aikaa ommella, ja nukkua.. Viikon verran selvisin vain 7 tunnin yöunilla (aivan liian vähän mulle), leirien takia, ja tietenkin silloin ainoana aamuna jolloin en herännyt leiriltä, piti lähteä rippijuhliin Jämsään.. joten silloin herätys oli tdella aikaisin.. Väsymys sitten purkautui yliväsymisenä ja hillittömänä kikatuksena leirin viimeisenä iltana... Mun ei tarvinnut kuin katsoa yhtä ohjaajaa ja aloin kikattaan.. No ainakin lapsilla oli viihdykettä iltalaulun aikana kun ne seuras kuinka koitin koota itseäni taas kasaan . Mutta nauramisen sanotaan pidentävän elinikää, joten mun pitäis sitten elää todella vanhaksi.. Okei oli muutkin isoset siellä vähän väsyneitä ja kikattelevia, joten en ollut ainut.. Leirin päävetäjä onneksi sanoi, että meidän kanssa pärjää kyllä kunhan nauramme, mutta jos kaikki 6 itkisi, niin sitten hän olisi ongelmissa..

Mutta vaikka leirit (olin siis kahella tyttöleirillä, molemmat kesti kolme päivää) oli väsyttäviä, niissä oli ihania lapsia, eritoten vanhempien tyttöjen leirillä, kun ne yli yli kymmen-vuotiaita, pystyi ihan puhumaan ja juttelemaan niiden kanssa kaikesta järkevästä.. Ja osat oli ihan tuttuja muilta leireiltä.. Tapasin myöskin  Chooichin nuoremman kaksoisolennon.. Hyvin hämäävää, koska  Chooichi ja tämä tyttö näyttää vähän samalta ja muutenkin.. Asia hämäs jo viime vuonnakin mua, kun kyseinen nuorempi kaksoisolento oli samalla leirillä..

Mutta joo se turhanpäiväisestä leirihöpinästä.. Paitsi se vielä, että huomasin taas kerran että vaikka olenkin seurakunnan toiminnassa mukana isosena ja leireillä en kuitenkaan usko Jumalaan ja Jeesukseen kovin paljoa.. Tai siis uskon, että henkilö nimeltä Jeesus oli olemassa, ja opetti ihmisiä jne.. mutta kuolleista nousemiseen tai yliluonnollisiin ihmetekoihin en oikein usko.. Sen verran tieteilijä kun olen.. Erään ohjaajan aamuhartausta kuunnellessani nielin vastalauseeni sille, että Jumalan takia vuodenajat vaihtuvat ja eläimet vaihatvat turkinväriään... Ne kuitenkin kun on ihan selitettävissä biologialla ja maantiedolla... Mutta toisaalta eihän kukaan sitä tiedä varmasti että mikä käynnisti alkuräjähdyksen josta syntyi koko maailmankaikkeus.. Ehkä se oli kaikkien uskontojen jumalat yhdessä tai jotain... Tai sitten sillekin löytyy joskus pitävä tieteellinen selitys..* Syvällinen pohdinta loppuu tähän *



Sitten loppukesästä on vielä se yksi Apua-asia: ruotsin ja bilsan lukeminen kirjotuksia varten. Päätin vakaasti vuosi sitten, kun seurasin Aisun ja serkkuni valmistautumista, että minähän sitten aloitan lukemisen aikaisin, ja valmistaudun sitten kunnolla... Mutta jotenkin tämä päätös on jäänyt sen tosiseikan varjoon, että lukuinnostusta ei todellakaan ole... Okei no bilsa voi ollakin kinnostavaa, kun muistan kursseista jonkin verran, mutta ruotsin kielioppi ja sanasto on ihan hukassa.. Tarvitsee vain ottaa itseään niskasta kiinni ja siivota ensiksi kirjoituspöytäni, joka on kuin pommin jäljiltä, jotta saisin tilaa, ja sitten vain ottaa kirjat esille ja aloittaa..



Sitten vielä on se, että olen huomannut että hiljainen isäni on alkanut puhumaan.. Tosin puheen yhteydessä tulee aina välillä esiin aseenkantoluvan hankkiminen mulle... Kun iskä on nyt vakaasti päättänyt että alan metsästään sen kanssa, ei siinä mitään mielenkiintoinen harrastus se on, mutta en vain ole jaksanut kiinnostua niin paljon, että alkaisin harjoittelemaan kiväärillä ampumista.. Mutta se on todella suloista, että isä hankki kivääriin vaimentimen suurimmaksi osaksi sen takia, etten pelästy sitä ääntä joka siitä lähtee. Joten ehkä senkin takia pitäisi kysyä iskältä koska se kerkiää opettaan mua ampuun..

Olenko hiukan liikaa kattonu Supernaturalia, kun Kiaran silmät  näyttää tässä kuvassa mun mielestä ihan siltä, että demoni olisi vallanut sen..

2 kommenttia: