Desucon ja matkalaukkujen kirous

Varautukaa piiiiitkäään tekstimuuriin. Ja selvennökseksi olin Bad end night-Miku lauantaina ja Vanellope sunnuntaina. Varautukaa myös kirjoitusvirheisiin, koska niitä saatta olla..

Ihan pakko laittaa tää tähän,  kuvitelkaa, että se littyy vähillä vaatteilla olemiseen talvella..

Frosti siis oli ja meni todella nopeasti, ja nyt on hieman outo olo, kun ei ole kiire tehdä mitään valmiiksi tai huolehtia matkajärjestelyistä..En myöskään ole Frostin takia osannut odottaa hiihtolomaa ja Lapin reissua, joka on ens viikolla, joten nyt tulee ongelmaksi löytää itelleni laskettelutakki muutamassa päivässä, tai toinen vaihtoehto on käyttää äidin aivan hirvittävää pinkkiä takkisá suoraan 90-luvulta..

Mutta siis asiaan: Ehdin sittenkin nähdä Räyhä-Ralf-leffan, siis se leffa mistä Vanellope on, ennen Frostia. Kivasti sain perjantain vapaaksi, kun en tanssinut vanhoja, joten Aisukin tuli sitten Tampereelle jo perjantaiksi ja menimme elokuviin silloin.
Vane osottautukin sen tyyliseksi hahmoksi, mitä olinkin osannut odottaa, joten sen osalta mitään yllätyksiä ei tullut. Räyhä-Ralf on hyvä leffa, kannattaa katsoa, jos saa mahdollisuuden, hieman kyllä ärsytti, kun sitä ei näytetä kuin suomidupeilla tai sitten enkuks, mutta ilman tekstityksiä. Kävimme sitten katsomassa sen suomeksi ja onnekseni Vanellopen suomenkielistä nimeä eli Nelli Karamelliä ei toisettu ihan hirvittän usein..

Perjantai-iltana minä ja Aisu sitten keksimme alkaa väsämään Miku-cossiini proppia, eli vanhahtavan näköistä kirjettä. Tai oikeastaan Aisu sen tekin, kun olin lakannut kynteni ja en pystyny tekeen oikein mitään.. Mutta siis värjättiin valkoista paperia teeastiassa, ja ihan kivan sävyinen siitä tuli. Ja sitten lauantai-aamuna Aisu kirjoitti siihen sen tekstin mikä siinä nyt lukekaan eli Dear Ms Miku. Tekosyy sille miksen itse kirjottanut sitä oli tällä kertaa se, ettei mulla oo niin hyvä käsiala ku Aisulla..

värjäystä...

ja tässä kirje valmiina ja myös Aisun proppi eli tarjotin ja lasit.

Lauantai-aamulla sitten lähdimme kohti lahtea bussilla ja olimmekin perillä parin tunnin kuluttua Sibeliustalolla. Ja siitä alkoi tapahtumaketju, jonka pohjalta blogiteksti sai otsikkonsa: eli matkalaukkuongelma. Tässä kohtaa aikahyppään muutamaksi lauseeksi viime kesän Desuconiin. Silloinkin mulla oli matkalaukun kanssa ongelmia, nimittäin silloisesta matkalaukusta lähti pyörä irti jo Tampereella, eikä sitä ollut kovin mukava raahata kolmipyöräisenä.. Jesari auttoi vähän, mutta oli sitä silti tuskallista vetää soratiellä majoituksen ja sibeliustalon lähellä. Ja nyt taas viime viikonloppuun: Pukuhuoneessa huomasin, että uuden laukkuni lukko ei auennut vaikka kuinka koitin. Ja siellä oli tietysti puolet Miku-cossista, joten se tarvitsi saada auki.. Soitin äidille, ja sen jälkeen isälle ja kotipuhelimmeemikn kun äiti ei vastannut heti, että oliko laukun salasanaa vaihdettu. Äiti soitti takaisin aika pian ja ilmoittikin, että ei, salasanan pitäisi olla sama kuin ennenkin, mu tta laukku ei silti auennut, no sain sitten luvan hajoittaa sen, kun oli pakko. Kiitos Desun pukkareille siitä, että sieltä löytyi metallin käsittelyyn sopivat pihdit joilla pystyi hajottaan vetoketjun pään sen ohuimmasta kohtaa ja sain Miku-cossin kunnolla päälle..

Ensimmäinen reaktio lauantaista oli KYLMÄ, en enää koskaan ikinä laita mitään cossia, jossa ei ole kunnon hihoja ja lahkeita päälle talviconiin. Mut saa sitoo lähimpään puuhun, jos alan pohtiin sitä.. Onneksi oli kuitenkin lämmin viltti mukana, niin sen sai heitettyä päälle, kun kävi ulkona..  Lauantaina käytiin sitten katsomassa ainoat ohjelmat koko conissa eli AMV-kisa, kun odoteltiin Aisun kanssa että Seventankin ehtisi Lahteen, ja myöhemmin cossikisa. Kerittiin myöskin ottamaan kuvia cosseistamme, ja ihme kyllä en ihan täysin jäätynyt ulkona.

Ja ainiin: Aikasemmin hehkuttamani Miku-peruukki ei olekkaan enää ihana, vaan tosi raivostuttava, ja takkunen ja sähkönen.. aaarrrrgg inhoon pitkiä hiuksia, sekä omia että peruukkeja siis omassa päässäni..

piilossa kirjeen takana....

Ja Aisu ja minä...

Suurin osa lauantai-illasta cossikisan katselun ja pitsojen syönnin jälkeen taisi mennä animekaraoken luona, kun Seventan ja Aisu jonottivat sinne. Itse istuin ja luin Tuntematonta Sotilasta, koska koulu ja sen piti olla luettuna täksi päiväksi..
Joka tapauksessa sen jälkeen lähdimme käppäilemään majoitukselle päin ja näimme taas hieman enemmän Lahtea.

Sunnuntai: (kyllä pakko tunkea se samaan tekstiin): Lattiamajotuksen järjestäneet tyypit olivat superihania!! Siellä sai aamupalaa!! Okei, ei se ilmasta ollu, mutta euro kunnon sämpylästä ei oo hirvee hinta verrattuna kaupan hintoihin. Mutta siis aamuni oli pelastettu, koska nälkäsenä musta tulee tosi ärtynyt ja sit vaan tiuskin kaikille ja se ei oo kivaa.. Muutenkin sunnutain vaatetus oli mukavampi kuin lauantain, koska huppari, ja kunnon sukkikset ja PAALJOON Lyhyemmät hiukset. Vanen tukka on kiva ja varsinkin kun siinä on niitä karkkeja, joista suurin osa säilyi ehjänä koko päivän ajan... Mutta siis sunnuntai oli lähinnä hengaus-ja lagauspäivä. Kuvia otettiin enemmän, koska kamera oli enemmän esillä.. Ja ainiin tietenkin myyntipöytäsali tuli kierrettyä läpi.. Ja lompakko ja tili tykkää, ja äiti sen jälkeen kun näkee mun tiliotteen...

Muutama kuva Vanesta:

MUN IHANA ISO CHUPA CHUPS TIKKARI MÄSÄNÄ LATTIALLA.... enkä kerinny syömään sitä ollenkaan... nyyh...

 Vähän ennen päättäjäisiä käytiin haleen tavarat narikasta, jottei jouduttaisi ruuhkaan, mutta jouduttiin kuitenkin, kun odoteltiin sisällä. Silloin tosin lauantaina Vanellopea cossanut tyyppi tuli halaan mua, okei se oli kyllä huomannut mut jo aamullaki majotuksessa, mutta en jaksanut mainita siitä aikasemmin. Pohdittiin siinä että me taidettiin olla ensimmäisi Vane-cossaajia Suomessa.

Bussimatkalla kotiin päin vältin nukkumista ja luin Tuntemattoman Sotilaan loppun ja anteeksi nyt tulee spoilaus: NE TAPPO HIETASEN JA KOSKELAN MIIIIKKSSSIIII?????!!! Noi oli just parhaat tyypit Rokan lisäksi, ja sitten ne meni ja kuoli, ja Hietanen olis voinu slevitä viä hengissä, mut sitten venäläiset ampu Punasen Ristin autoo ja Hietanen kuoli sit siinä...

Kaiken kaikkiaan siis viikonloppu ja Frosti oli onnistunut. Väsyttää vaan vieläkin, ja olenkin nukkunut pari päivää koulussa...

Peruukkeja, maalia, karkkeja ja pikaliimaa joka paikassa

Edistystä taas. Tällä kertaa lähinnä yksityiskohtien suhteen, kuten Vanen sukkien ja karkkipinnien suhteen, mutta myöskin se, että Mikun peruukki tuli postissa, ja minä ilkeänä tyttärenä pakotin äidin ajaan autolla yhtenä perjantaina 20 kilsaa ylimäärästä, kun se haki sen postista. ja sitten Mikun essun valmistuminen kotiäiteillessä, mutta Aisun blogissa siitä enemmän..

Aloitan Vanesta ja karkkipinneistä. Sillähän on siis hiuksissaan karkkien näköisiä juttuja aika paljon, ja koska olen laiska ajattelin, että tekisin helpoiten ne oikeista karkeista. Ja koska karkit ovat yleensä sokerisia, ja sokeri sulaa ja mähmääntyy kostealla säällä, niin päällystin karkit askartelulakalla.. Olin kyllä hieman epäileväinen onnistuuko lakkapinta estämään karkkien ja peruukin tahmautumisen, mutta kun tein kokeita karkeilla niin se toimi ihan hyvin. Ja isäni katsoi vähän pitkään, että mitä ihemttä teen kun kastelin karkkeja.

Lakan kuivumisen jälkeen pääsin liimailemaan niitä pinneihin, ja huomasin että en osaa vieläkään liimata pikaliimalla liimamatta omia sormia yhteen.. Muut karkit olivat varsin yhteistyökykyisiä ja pysyivät hyvin kiiinni, mutta ongelman muodostivat ranskanpastillit, niissä kun on se kova kuori , joka ei liimannu kiinni. Mutta ranskanpastillin muoto on niin yksinkertainen että teen ne karkit cernit-massasta ja toivon että ne liimantuu pinneihin. 

Pinnit valmiina

peruukki näyttää tolta, ja tottakai siihen tulee vielä lisää pinnejä, mutta kuvan otto hetkellä vaan noi kaks oli valmiina.

Sitten sukkien/sukkisten maalaukseen: Ajattelin viime syksynä, etten enää koskaan maalaa sukkiin raitoja, koska niiden jalkaanlaitto on hankalaa maalauksen jälkeen, mutta mistäköhän löysin itseni viime viikonloppuna. Yllätys yllätys maalaamasta sukkia... Tosin nyt jalkaanlaitto onnistuu hyvin, kun laiton sukkisten sisälle jalkani paksuisen sanomalehtirullan, että sukkikset jäisi venyneeseen muotoon. Ihan hyvin toimi. Paitsi sitten on se, että mulla on varmaan jonkinlainen hahmotusongelma, kun jos näen peilikuvan jouduin kauheesti miettiin kumpi puoli on vasen ja kumpi oikea ja enköhän sitten maalannut raidat PEILIKUVAN mukaisesti eli se minkä piti olla vasen puoli on nyt oikea ja toisin päin.. Tuli kyllä harvinaisen viisas olo, mutta asialle ei voi enää mitään..

Se ei ole turkoosi makkara vaan sukkahousut...

Ja sitten Miku-peruukki: Se on ihana... Pitkä, sähkönen ja tosi helposti takkuun menevä, mutta ihana. Ja ei paina päässä niin paljon kun luulin, tosin sen jälkeen kun sen ottaa pois päästä, tulee vähän epätodellinen olo, kun pää tuntuu niin kevyeltä...

Kuvassa ei näy, muuta saparot siis yltää polviin asti..

Ja koska kuviahan blogipostauksessa ei ikinä voi olla liikaa niin loppuun vielä todiste, että oon oikeesti oppinut joltain fysiikantunneilta jotain enkä vain istunut kursseilla turhaan. Eiku magneettikentät oliki jo yläasteella, ehkä sittenkin oon turhaan lukion kursseilla,  terveisin minä joka pääsen just ja just 5-kurssista läpi ja sekin säälipisteillä... Kännykän magneettikenttä ja nuppineulat: